Ja taas sukelletaan pimeyteen...

Valitettavasti joudun palaamaan vuoden takaiseen blogiini, koska positiivista muutosta asiassa ei näy.

Kuten viime vuonnakin, Mikkelissä on taas tarjottu kauhua ja pimeyttä ajanvietteeksi lapsille. En vieläkään ymmärrä, miten pyhäinpäivä voi oikeuttaa lasten altistamisen verisille tai muuten pelottaville hahmoille. Normaalisti pyrimme suojelemaan lapsia ja nuoria ahdistavilta kokemuksilta. Maailmantilanne kyllä tuo riittävästi pelottavaa kuvastoa lasten nähtäväksi. Miksi taakkaa pitää lisätä?

Halloweenin viettoon liittyy hengellinen ulottuvuus, jota kaikki kristitytkään eivät tunnu ymmärtävän. Kyseessä ei ole vain naamiaisleikki, vaan demonisilla hahmoilla korotamme ja ihannoimme pahuuden voimia. Eivät nuket ja naamarit ole mitään, mutta voimat niiden takana ovat todellisia. Tulee mieleen vanha sanonta: ”Sitä saa mitä tilaa”. Monissa maissa rikollisuus ja eritoten väkivaltarikokset lisääntyvät halloweenjuhlien aikana.

Onko meillä todella aihetta ohjata lapsia ja nuoria pimeälle puolelle? Jeesus varoitti ankarasti viettelemästä / johtamasta harhaan lapsia. Joudumme jokainen kerran tekemään tiliä siitä, mitä olemme lapsille opettaneet ja mihin suuntaan heitä ohjanneet.